Dronesäännöt Suomessa perustuvat EU:n droneasetukseen, joka jakaa lennättämisen avoimeen luokkaan ja erityisluokkaan riskin mukaan. Moni aloittava drone-käyttäjä hämmentyy näistä käsitteistä heti ensimmäisen laitteen oston jälkeen, vaikka säännöstö on kokonaisuutena melko looginen kun sen purkaa osiin.
EU:n droneasetus lyhyesti
Suomessa noudatettava droneasetus on ollut voimassa vuodesta 2021 lähtien, ja se koskee kaikkia EU-alueella lennätettäviä droneja painosta riippumatta. Asetus jakaa lentotoiminnan kolmeen pääluokkaan: avoin luokka, erityisluokka ja sertifioitu luokka. Valtaosa suomalaisista harrastajista ja kuvaajista toimii avoimessa luokassa, kun taas erityisluokka tulee kuvaan vasta kun toiminta ylittää avoimen luokan rajat.
Luokka määräytyy dronen painon, käyttötarkoituksen ja lentoalueen perusteella – ei siis pelkästään sen mukaan, onko kyseessä harrastus vai kaupallinen kuvaus. Tämä on yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä: moni luulee, että kaupallinen käyttö vaatisi automaattisesti erityisluokan lupia, vaikka todellisuudessa esimerkiksi kevyellä DJI-kuvauskopterilla tehty maisemakuvaus onnistuu usein täysin avoimessa luokassa.
Avoin luokka – A1, A2 ja A3 kategoriat
Avoin luokka on jaettu kolmeen alakategoriaan, jotka määrittävät kuinka lähelle ihmisiä ja rakennuksia dronella saa lentää.
A1-kategoria sallii lentämisen yksittäisten sivullisten yläpuolella, mutta ei tarkoituksella väkijoukkojen yllä. Tämä koskee pääosin alle 250 gramman droneja, kuten monia kompakteja taskukokoisia malleja, sekä tietyin ehdoin raskaampia CE-luokiteltuja C1-luokan laitteita.
A2-kategoria sallii lentämisen lähempänä ihmisiä kuin A3, mutta vaatii vähimmäisetäisyyden sivullisista – tyypillisesti 30 metriä, joka voidaan pienentää 5 metriin hidastetulla nopeudella. Tämä kategoria edellyttää erillistä A2-kaukoetäisyyslupakirjaa, joka vaatii teoriakokeen suorittamisen.
A3-kategoria on väljin mutta samalla eniten etäisyyttä vaativa: lentäminen on sallittua vain kaukana asutuksesta, ihmisistä ja rakennuksista, käytännössä vähintään 150 metrin päässä taajama-alueista. Suurin osa harrastajien isommista kuvauskoptereista ja monista FPV-droneista lentää juuri A3-kategoriassa, koska laitteiden paino ylittää kevyimpien luokkien rajat.
Kaikissa avoimen luokan kategorioissa vaaditaan lisäksi vähintään verkkokurssin suorittaminen ja pätevyystodistus, jos drone painaa yli 250 grammaa tai siinä on kamera eikä se ole leluluokan laite.
Erityisluokka – kun avoin luokka ei riitä
Erityisluokkaan siirrytään, kun lentotoiminta ei mahdu avoimen luokan rajoihin. Tyypillisiä esimerkkejä ovat lentäminen väkijoukkojen yläpuolella, lentäminen näkölinjan ulkopuolella (BVLOS) tai erityisen raskaiden dronejen käyttö, jotka ylittävät avoimen luokan painorajat.
Erityisluokassa toiminnanharjoittaja tekee riskiarvion ja hakee Traficomilta joko toimintaluvan tai käyttää valmista vakiomenettelyä, jos toiminta vastaa ennalta määriteltyä skenaariota. Tämä koskee käytännössä harvoin tavallista harrastajaa, mutta on tuttua esimerkiksi ammattimaisille kuvaajille, tarkastuslentoja tekeville yrityksille tai suurempia drone-esityksiä järjestäville toimijoille. Jos oma suunnitelma vaikuttaa venyvän avoimen luokan rajojen yli – esimerkiksi kuvaussuunnitelma vaatisi lentämistä lähellä yleisöä – kannattaa selvittää erityisluokan vaatimukset hyvissä ajoin ennen lentoa, sillä lupaprosessi ei tapahdu hetkessä.
Drone-rekisteröinti Droneinfo-palvelussa
Kaikkien yli 250 gramman painavien dronejen käyttäjien on rekisteröidyttävä Traficomin Droneinfo-palvelussa, ja rekisteröinti vaaditaan myös kevyemmille laitteille, jos niissä on kamera tai muu anturi, joka voi kerätä henkilötietoja. Rekisteröinti tehdään käyttäjänä, ei laitekohtaisesti, ja saatu tunnus tulee merkitä droneen näkyvästi.
Käytännön esimerkki havainnollistaa asian hyvin: perheen ensimmäinen alle 250 gramman kuvauskopteri saatetaan ostaa ”ei tarvitse rekisteröityä” -ajatuksella, mutta heti kun laitteessa on kamera, rekisteröinti on silti pakollinen. Tämä yllättää monta ensikertalaista, koska monet mieltävät painorajan ainoaksi kriteeriksi.
Lentokieltoalueet ja näkölinjalla lentäminen
Suomessa on runsaasti alueita, joilla lentäminen on kokonaan kielletty tai vaatii erillisen luvan. Näihin kuuluvat lentokenttien lähialueet, ydinvoimalat, sotilasalueet ja monet taajamien keskustat, joissa on paikallisia rajoituksia. Ajantasaiset kieltoalueet näkee Droneinfo-palvelun karttatyökalusta, ja se kannattaa tarkistaa aina ennen uudelle alueelle menemistä – rajat eivät ole aina intuitiivisia, ja esimerkiksi pienen lentokentän läheisyys yllättää usein.
Avoimessa luokassa lentäminen on lähtökohtaisesti sallittua vain näkölinjalla eli VLOS-periaatteella: lennättäjän on nähtävä drone paljain silmin koko lennon ajan. Tämä koskee myös FPV-lentämistä, jossa käytetään FPV-laseja – silloin lennättäjällä on oltava vieressä avustaja, joka pitää dronen näköyhteydessä, ellei toiminta ole erikseen sallittu poikkeuksella. Aloittelijoille sopivien FPV-lasien hankinnan yhteydessä kannattaakin heti selvittää tämä sääntö, sillä moni luulee virheellisesti, että lasien käyttö vapauttaisi näkölinjavaatimuksesta kokonaan.
Yleinen myytti: ”harrastuskäyttö ei kuulu sääntöjen piiriin”
Yksi sitkeimmistä väärinkäsityksistä on ajatus, että droneasetus koskisi vain kaupallista tai ammattimaista toimintaa. Todellisuudessa säännöt koskevat kaikkia käyttäjiä käyttötarkoituksesta riippumatta – lapsen syntymäpäivälahjaksi ostettu kuvauskopteri on samojen sääntöjen alainen kuin yrityksen ilmakuvausdrone, jos paino ja ominaisuudet ylittävät rajat. Ainoa poikkeus ovat aidot leluluokan laitteet, jotka on CE-merkitty leluiksi eivätkä kuulu droneasetuksen piiriin lainkaan – tällaiset löytyvät tyypillisesti lelukaupoista, ei erikoistuneista drone-myyjistä.
Talvi ja suomalaiset olosuhteet
Suomen ilmasto tuo drone-lentämiseen omat haasteensa. Pakkanen heikentää LiPo-akkujen suorituskykyä merkittävästi, jolloin lentoaika lyhenee ja akun jännite voi pudota yllättävän nopeasti kylmässä. Akkuja kannattaa pitää lämpimänä ennen lentoa ja seurata jännitettä tarkasti talvikäytössä. Mikäli akku vaurioituu iskusta tai se alkaa paisua, sitä ei pidä ladata – ja jos akku syttyy palamaan, soita välittömästi hätänumeroon 112.
Valoisa mutta lyhyt kesäkausi puolestaan houkuttelee moneen lentoiltaan, ja juuri kesällä kannattaa muistaa, että pimeällä lentäminen vaatii erillisiä valoja ja lisää huomiota näkölinjan säilyttämiseen. Suomessa FPV-lentäminen ja drone-kilpailut ovatkin kasvattaneet suosiotaan, ja useat seurat järjestävät kansallisia kilpailuja – kilpailukäytössäkin säännöt ja lentoluokat pätevät samalla tavalla kuin harrastuslennoilla.
UKK
Tarvitseeko alle 250 gramman drone rekisteröinnin?
Jos laitteessa on kamera tai muu tiedonkeruulaite, rekisteröinti Droneinfo-palvelussa vaaditaan painosta riippumatta. Ilman kameraa olevat kevyet leluluokan laitteet voivat olla poikkeus.
Riittääkö avoimen luokan pätevyys kaikkeen harrastuslentämiseen?
Useimmille harrastajille kyllä, mutta jos lentäminen tapahtuu lähellä väkijoukkoja, näkölinjan ulkopuolella tai avoimen luokan painorajat ylittävillä laitteilla, tarvitaan erityisluokan lupa.
Miten selvitän, onko oma lentoalueeni sallittu?
Droneinfo-palvelun karttatyökalu näyttää ajantasaiset lentokieltoalueet ja rajoitukset, ja se kannattaa tarkistaa aina ennen tuntemattomalle alueelle lentämistä.
Yhteenveto
Suomen dronesäännöt eivät ole vaikeita, kunhan ymmärtää perusjaon avoimen luokan A1/A2/A3-kategorioihin ja sen, milloin toiminta siirtyy erityisluokan puolelle. Rekisteröinti Droneinfo-palvelussa, lentokieltoalueiden tarkistaminen ja näkölinjalla pysyminen ovat käytännössä ne kolme asiaa, jotka jokaisen käyttäjän kannattaa sisäistää ennen ensimmäistä lentoa. Oikean laitteen valinta omaan käyttötarkoitukseen kannattaa tehdä sääntöviitekehys mielessä – esimerkiksi kuvauskäyttöön sopivan dronen valinnassa paino ja ominaisuudet vaikuttavat suoraan siihen, mitä lentoluokkaa ja lupavaatimuksia laitteelle sovelletaan. Kattavamman valikoiman erilaisia malleja ja niiden ominaisuuksia voi käydä vertailemassa dronet ja quadrokopterit -osastolla ennen ostopäätöstä.
