Matkalle lähtevä RC-harrastaja tai dronekuvaaja joutuu pohtimaan, miten LiPo-akun kuljetus lentokoneessa ja matkatavaroissa järjestetään niin, ettei turvatarkastuksessa tule yllätyksiä. LiPo-akkujen kuljetusta koskevat säännöt ovat tarkat, mutta ne ovat helppoja noudattaa, kun muutamat perusasiat ovat selvillä. Tämä artikkeli kertoo, mihin laukkuun akut kuuluvat, miten wattituntiraja lasketaan ja miten akut pakataan turvallisesti. Ohjeet sopivat yhtä hyvin FPV-kisamatkalle Tampereelta Eurooppaan kuin Lapin-reissulle, jolla on mukana DJI-drone.
Miksi LiPo-akkujen kuljetusta säännellään näin tarkasti
LiPo-akussa on paljon energiaa pienessä tilassa. Jos kenno vaurioituu tai menee oikosulkuun, se voi kuumeta hallitsemattomasti (thermal runaway) ja syttyä palamaan niin, ettei sitä saa sammutettua tavallisin keinoin. Matkustamossa miehistö huomaa savun ja pystyy toimimaan. Ruumassa palo voi kehittyä pitkään kenenkään huomaamatta.
Siksi lentoyhtiöt noudattavat IATA:n vaarallisten aineiden määräyksiä, ja Suomessa niitä valvoo Traficom. Finnair, Norwegian ja muut eurooppalaiset yhtiöt soveltavat samoja perusrajoja, mutta jokaisella yhtiöllä voi olla omia tiukennuksia. Tarkista siis aina oman lentoyhtiösi sivuilta, mitä se vaatii.
Wattitunnit ratkaisevat: näin lasket akun kapasiteetin
Lentoyhtiö ei katso milliampeerituntimäärää eikä kennomäärää. Raja määräytyy wattitunneista (Wh). Laskukaava on yksinkertainen: nimellisjännite (V) × kapasiteetti (Ah) = Wh.
Muutama esimerkki RC-maailmasta:
- 2S 7,4 V 5000 mAh (tyypillinen 1:10 auton akku) = 37 Wh
- 4S 14,8 V 1500 mAh (5 tuuman FPV-drone) = 22,2 Wh
- DJI Mavic 3 -sarjan lentoakku 15,4 V 5000 mAh = 77 Wh
- 6S 22,2 V 5000 mAh (1:8 buggy tai iso lennokki) = 111 Wh
- 6S 22,2 V 8000 mAh = 177,6 Wh
Rajat ovat seuraavat. Enintään 100 Wh:n akkuja saa yleensä viedä ilman erillistä lupaa. 100-160 Wh:n akkuihin tarvitaan lentoyhtiön ennakkohyväksyntä, ja varaakkuja saa olla enintään kaksi matkustajaa kohden. Yli 160 Wh:n akkuja ei saa kuljettaa matkustajalennolla lainkaan, ei edes laitteeseen asennettuna. Isojen 1:5 maxi-mallien ja raskaiden kuvauskoptereiden omistajat törmäävät tähän rajaan helpoimmin.
Jos akun tarrassa ei lue wattitunteja, kirjoita laskettu arvo tussilla akun kylkeen. Turvatarkastaja tunnistaa akun nopeammin, eikä hänen tarvitse arvata.
Käsimatkatavarat vai ruuma – kumpi on oikea paikka?
Pääsääntö on selvä: irralliset LiPo-varaakut kulkevat aina käsimatkatavaroissa. Niitä ei saa laittaa ruumaan meneviin laukkuihin missään tilanteessa. Sama koskee varavirtalähteitä ja irrallisia A123- tai Li-ion-kennoja.
Laitteeseen asennettu akku on eri asia. Esimerkiksi dronen sisällä olevan akun saa monella yhtiöllä laittaa ruumaan, jos laite on kokonaan sammutettu ja suojattu käynnistymiseltä. Käytännössä kokenut matkaaja ottaa kuitenkin dronen ja sen akun mukaan käsimatkatavaroihin. Ruumalaukkuja heitellään, ja kallis kuvauskopteri hajoaa siellä helpommin kuin kassissa jalkojen juuressa.
NiMH-akut ovat poikkeus. Niissä ei ole litiumia, joten niihin ei sovelleta Wh-rajoja samalla tavalla. Kuivaparistojen tapaan ne voi useimmiten pakata myös ruumaan, kunhan navat on suojattu. Kemiallisista eroista lisää artikkelissa NiMH- ja LiPo-akkujen erot.
Akkujen pakkaaminen lentomatkaa varten askel askeleelta
Ammattilainen aloittaa pakkaamisen jo pari päivää ennen lähtöä. Ensimmäinen vaihe on varata akut säilytysjännitteeseen, noin 3,80-3,85 V kennoa kohden. Tämä vastaa suunnilleen 40-60 % varausta. Täyteen ladattu LiPo reagoi vaurioon paljon voimakkaammin kuin puolitäysi. DJI:n älyakut purkautuvat säilytystasolle itsestään, kun purkuajastin on asetettu sovellukseen.
Toinen vaihe on napojen suojaus. Jokaisen akun liitin peitetään joko alkuperäisellä suojuksella tai teipillä, tai akku pakataan omaan pussiinsa. XT60- ja Deans-liittimet ovat oikosulkuherkkiä, jos ne hankautuvat kolikoita tai avaimia vasten.
Kolmas vaihe on pakkaus palosuojattuun LiPo-pussiin tai pieneen kovaan laatikkoon. Hyvä palosuojapussi maksaa 10-25 €, ja sama pussi toimii kotona latausturvana. Neljännessä vaiheessa tarkistat, ettei yhdessäkään akussa ole turpoamista, kolhuja tai rikkoutunutta kalvoa. Vaurioitunut akku jää kotiin ja viedään kierrätykseen.
Myytti: palosuojapussissa akun voi laittaa ruumaan
Moni harrastaja olettaa, että palosuojattu LiPo-pussi tekee akusta niin turvallisen, että sen voi pakata ruumalaukkuun. Näin ei ole. Pussi hidastaa paloa ja suojaa ympäristöä, mutta säännöt eivät tunne tällaista poikkeusta. Irrallinen varaakku kuuluu matkustamoon riippumatta siitä, miten hyvin se on pakattu.
Toinen yleinen harhaluulo koskee pieniä akkuja. 1S Tiny Whoop -akku on vain noin 1-2 Wh, mutta sekin on litiumakku, ja se kuuluu käsimatkatavaroihin. Pieni koko vapauttaa ainoastaan Wh-rajoista, ei pakkaussäännöistä.
Yleisimmät virheet LiPo-akun kuljetuksessa
Ensimmäinen virhe on liian monta akkua. FPV-lentäjä voi helposti pakata mukaan 15-20 akkua kisaviikonloppua varten. Alle 100 Wh:n akuilla IATA ei aseta tiukkaa kappalerajaa, mutta monet lentoyhtiöt rajoittavat määrän henkilökohtaiseen käyttöön sopivaksi. Isompi erä kannattaa lähettää etukäteen kuljetusliikkeen vaarallisten aineiden palvelulla tai hankita akut perillä.
Toinen virhe on laturin ja akun yhdistelmän unohtaminen. Akku voi kulkea mukana, mutta jos balansserilaturin oma sisäinen akku tai varavirtalähde ylittää rajat, se jää turvatarkastukseen.
Kolmas virhe liittyy Suomen talveen. Akku, joka on ollut auton takakontissa –20 asteen pakkasessa matkalla Rovaniemen lentoasemalle, ei saa mennä suoraan laturiin hotellihuoneessa. Anna sen lämmetä huoneenlämpöiseksi 1-2 tuntia ennen latausta. Kylmänä ladatun LiPon sisäinen vastus kasvaa ja kenno voi vaurioitua.
Drone mukana matkalla – akut ja lentosäännöt yhdessä
Kun matkalla on mukana drone, akkujen lisäksi täytyy selvittää kohdemaan lentosäännöt. EU-maissa käy Traficomin Droneinfo-palvelussa tehty operaattorirekisteröinti, joka on pakollinen yli 250 g:n droneille tai kameralla varustetuille laitteille. Lentoluokat A1, A2 ja A3 ovat koko EU:ssa yhtenäiset, mutta kansalliset lentokieltoalueet vaihtelevat. Suomen säännöistä kerrotaan tarkemmin artikkelissa dronesäännöt Suomessa.
DJI Mini 4 Pron vakioakku on vain noin 19 Wh, joten sen kuljettaminen on helppoa. Mavic 3:n 77 Wh:n akut ovat vielä selvästi rajan alapuolella. Ammattikäyttöön tarkoitetut DJI Inspire- ja Matrice-sarjan akut ylittävät usein 100 Wh:n rajan, joten niille täytyy pyytää lentoyhtiön hyväksyntä viimeistään 48 tuntia ennen lähtöä.
Jos akku alkaa kuumentua, savuta tai turvota matkan aikana, ilmoita lentokoneessa heti miehistölle. Maassa siirrä akku palamattomalle alustalle ja soita tarvittaessa hätänumeroon 112. LiPo-paloa ei sammuteta pelkällä vedellä pienessä astiassa – tilaa ja etäisyyttä tarvitaan. Lisää paloturvallisuudesta löytyy artikkelista akkujen säilytys ja tulipalovaaran välttäminen.
UKK
Saako LiPo-akun laittaa ruumaan menevään matkalaukkuun?
Irrallista LiPo-varaakkua ei saa laittaa ruumaan missään tilanteessa. Se kuljetetaan aina käsimatkatavaroissa navat suojattuina. Laitteeseen asennettu akku voi joillakin lentoyhtiöillä kulkea ruumassa, jos laite on sammutettu, mutta käsimatkatavarat ovat aina varmempi valinta.
Kuinka monta drone-akkua lentokoneeseen saa ottaa?
Alle 100 Wh:n akkuja saa yleensä ottaa henkilökohtaiseen käyttöön sopivan määrän, ja monet lentoyhtiöt rajaavat määrän noin 15-20 kappaleeseen. 100-160 Wh:n akkuja saa olla enintään kaksi, ja niille tarvitaan lentoyhtiön lupa. Yli 160 Wh:n akkuja ei saa kuljettaa matkustajakoneessa.
Pitääkö LiPo-akut purkaa ennen lentoa?
Täyttä tyhjennystä ei vaadita, mutta suosittelemme varaamaan akut säilytysjännitteeseen, noin 3,8 V kennoa kohden. Puolitäysi akku on turvallisempi kuljettaa, ja tämä myös pidentää akun käyttöikää.
Muistilista ennen lähtöä
Laske jokaisen akun wattitunnit ja merkitse ne näkyviin. Varaa akut säilytysjännitteeseen, suojaa navat ja pakkaa kaikki litiumakut LiPo-pussissa käsimatkatavaroihin. Tarkista lentoyhtiön omat rajat, ja pyydä lupa 100-160 Wh:n akuille hyvissä ajoin. Kun nämä ovat kunnossa, turvatarkastus menee yleensä läpi parissa minuutissa, ja akut ovat perillä käyttökunnossa.